• Myönnettiin avustuksia sitä määräaikaan mennessä hakeneille yleishyödyllisille yhdistyksille, jotka olivat Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Natur och Miljö sekä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. Mitään kovin suuria muutoksia ei aiempaan verrattuna tapahtunut.

• Vahvistettiin ympäristölaboratorion tutkimusmaksut siten, että hinnat nousivat keskimäärin kolme prosenttia. Kokouksessa nousi valitettavasti myös esiin, että analyysejä suorittavat labrayritykset ovat jo hiukan vallanneet alaa, mikä on asettanut paineita myös ympäristölabran hinnoittelulle, ja yhä useammin joudutaan antamaan kustannuksiin nähden liian isoja alennuksia.

Muualla Suomessa ovat jo edenneet pitkälle erinäiset laboratorioiden yksityistämiset ja muut uudelleenjärjestelyt, jotka ovat omiaan heikentämään palvelun laatua ja työntekijöiden asemaa, ja samaan kai se on menossa täällä pääkaupunkiseudulla. Olen oman työni kautta törmännyt nimenomaan labrapalvelujen yksityistämisen aiheuttamiin erityisongelmiin, joita ovat mm. huonosti säilyvien näytteiden kuljetusmatkojen pitenemiset sekä harvoin tarvittavien, mutta joissain oloissa välttämättömien erikoisanalyysien taloudellinen kannattamattomuus. Lyhytnäköinen voitontavoittelu kun ei sovi näihin(kään) peruspalveluihin. Mitähän tässä pystyisi oikeasti tekemään muuttaakseen kehitystä paremmaksi?

• Kokouksessa merkittiin tiedoksi selvitys Helsingin talousveden laadusta viimevuonna. Vesi täytti hyvälle talousvedelle asetetut fysikaalis-kemialliset ja mikrobiologiset vaatimukset, eli ei syytä huoleen!

• Myös uimahallien ja maauimaloiden allasvedet täyttivät pääosin asetetut vaatimukset, eikä esimerkiksi yhtään niiden aiheuttamaa epidemiaa tullut ympäristökeskuksen tietoon viime vuonna.

• Ennen seuraavaa kokousta (14.2.) lautakunta pääsee tutustumaan uusiin eläinsairaalan sekä löytöeläintalon tiloihin Viikissä. Se onkin tärkeä ja kiinnostava vierailu; olenhan itsekin toistuvasti esittänyt huoleni löytöeläinpalveluiden tulevaisuudesta kilpailuttamisen jälkeen. Tähän mennessä huoleni on kuitenkin onneksi osoittautunut turhaksi, sillä en ole ainakaan kuullut mistään ongelmista.

• Maaliskuussa käsittelyymme on tulossa Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030-luonnos, josta YTV pyytää kaupungin lausuntoa. Sekin on iso asia, joten hyvä, että lautakunnan jäsenillä on mahdollisuus etukäteen osallistua sen esittelytilaisuuteen. Tästä kerron lisää, kunhan itsekin tiedän enemmän.

• Aika paljon on kuulunut palautetta ympäri kaupunkia hajanaisesta ja puutteellisesta jätteiden lajittelusta. Kuulemma lajittelupisteet uusitaan kokonaan seuraavan kolmen vuoden sisällä, joten parannuksia on luvassa.

Tässä varajäseneni Perttu Iso-Markun raportti viime tiistain kokouksesta:

Edellisessä ympäristölautakunnan kokouksessa isoimmaksi asiaksi nousi uusien rauhoitusalueiden esittäminen, mistä Hesarikin etukäteen kirjoitti.

• Rauhoitusesityksiä tehtiin kaikkiaan viidestä alueesta: Luukista, Pirttimäestä, Hakjärvestä, Uutelan Skatanniemestä ja Vuosaaren Rastilannevasta

• Tulevaan kokoukseen jätettin esitys maastotapahtumien soveltuvuusohjeista luonnonsuojelualueille. Suunnistajayhdistykset, Suomen Latu ja partiolaiset ovat olleet huolissaan mahdollisuuksistaan järjestää tapahtumia Helsingin lähialueilla, jos luonnonsuojelualueet rauhoitetaan tiukasti kaikilta tapahtumilta. Esittelijä veti kokouksessa pois esityslistalta ehdotuksen maastotapahtumien säännöstöistä, jotta suunnistajia ja partiolaisia voitaisiin vielä kuulla ennen päätöksen tekemistä.

• Toinen merkittävä asia oli Helsingin kaupungin koulujen sisäilmatyöryhmän raportti. Raportin mukaan kahdessatoista koulussa on syytä uusia ilmanvaihtoa, jotta sisäilman hiilidioksidipitoisuus saadaan hyväksyttävälle tasolle. Huonoin happi on Vartiokylän ala-asteella, Kannelmäen ala-asteella, Ressun peruskoulussa, Herttoniemen ala-asteella ja Käpylän ala-asteella.

• Sisäilman liian suuri hiilidioksidipitoisuus johtuu lähinnä liian suurista ihmismääristä pienissä tiloissa. Tämä tutkimus antaa jännittävän näkökulman tuohon kouluverkon supistamishankkeeseen…

• Harvinainen päätös oli se, että lautakunta ei antanu Mellunkylään ympäristölupaa uudelle huoltoasemalle. Selvitysten mukaan huolto-asema olisi uhannut Vartiokylän pohjavesivaroja.

• Kokouksen jälkeen puhuttiin vielä pitkään lautakunnan päätöksistä tiedottamisesta. Joitakin lautakuntalaisia on ärsyttänyt, kun kokouksen asiat uutisoidaan edellisen päivän lehdissä ikään kuin ne olisi päätetty jo, vaikka kokousta ei vielä olla pidetty. Samaten lehtiin on joskus tullut vääriä tietoja lautakunnan päätöksistä, kun lehteen on tehty uutinen esittelytekstin pohjalta, vaikka päätösteksti muuttui kokouksessa. Lautakunnan jäsenillä on intressi saada päätöksensä oikein uutisoitua, ympäristökeskuksella on taas intressi saada Helsingin kaupungin ympäristötoiminta mahdollisimman usein ja näyttävästi tiedotusvälineisiin.

Toisaalta lautakunnassa myös kiiteltiin sitä, että jos asioista kirjoitetaan etukäteen lehdissä, voivat kaupunkilaiset vielä ottaa yhteyttä ennen kokousta ja kertoa mielipiteitään käsiteltävistä asioista. Parasta olisikin, kun tiedotteet muotoiltaisiin kieli keskellä suuta siten, että niistä käy varmasti ilmi, että ympäristölautakunta käsittelee tiedotettavan asian ja tekee päätöksiä, ehkä tämä muotoilu saataisiin tarttumaan ympäristöasioista kirjoittaville kaupunkitoimittajillekin.

Miina

Edellisessä kokouksessa olimme jättäneet pöydälle Eerikinkadulle tulevan itsepalveluhotellin rakennuslupahakemuksen, koska esteettömiä huoneita ei mielestämme ollut tarpeeksi. Nyt suunnitelmaa oli korjattu ja esteettömiä huoneita lisätty sekä hissien leveyttä korjattu. Hyvä!

Naapuririitana käsiteltiin jälleen Murattitien Draamaa, jossa Lindfors & Blomster, Lundström ja Johansson ovat jo vuodesta 2001 vääntäneet kättä Johanssonin tontille rakennetusta aidasta, mahdollisista vesihaitoista ja sen sellaisesta. Varovaistenkin arvioiden mukaan tähän kisailuun on käytetty kaiken kaikkiaan ainakin kuukauden miestyövoima. Minä toivoin, että vastaisuudessa ainakaan lautakunnan aikaa ei hukata esittelyyn, vaan esittelyksi riittää kirjallinen aineisto.

Minä, vihreitten Palaste-Eerola ja demareitten Kivistö hävisimme äänestyksessä kun IBM:lle annettiin lupa rakentaa 35 parkkipaikkaa puistoon Munkkiniemessä. Olisi kyllä voitettu äänestys ellei keskustan Airaksinen olisi ryhtynyt lipsumaan vaikka alunperin oli samaa mieltä kanssamme… Puisto on toki varsinaista ryteikköä, mutta eipä sen kunnostaminen ainakaan edisty tällaisilla hankkeilla eikä HKL:n työsuhdelippukaan tule kovin kilpailukykyiseksi jos henkilökunnan parkkipaikkoja pidetään niin tärkeänä yritystoiminnan ehtona, että niihin ollaan valmiit lohkomaan kaupungin keuhkoja.

Jouduin lähtemään kesken kokouksen pois, koska ensinnäkin pyysin jääväämään itseni esiavioillisen suhteen vuoksi, kun Ihmissuhteen työnantajan hakemaa rakennuslupahakemusta käsiteltiin ja siksi toisekseen minulla oli aika poliklinikalle. Loppupuolella oli koko joukko uudistalohankkeita.

Tänään oikeastaan ainoa varsinainen keskustelu käytiin Pihlajamäen suojelukaavasta, jonka olin viime kerralla pyytänyt meille tarkempaan esittelyyn. Mehän olemme Pihliksessä toki olleet erittäin tyytyväisiä kaavan tuloon, mutta olisimme halunneet sisällyttää suojeltuihin alueisiin myös Lahdenväylän vieressä sijaitsevat ns. Porraskalliot, ja ajattelin, että ympäristölautakunta olisi juuri se lautakunta, joka voisi asiaan puuttua.

Olin jo etukäteen tiedustellut asiaa sen valmistelijalta. Jokseenkin odotetusti kävi ilmi, ettei kallioita voi sisällyttää suojelukaavaan, koska ne sijaitsevat eri asemakaava-alueella kuin suojeltavaksi ehdotettu alue. Lisäksi Ympäristökeskuksen geologi oli todennut, että kalliot ovat syntyneet graniittilouhoksesta eivätkä siis ole luonnonmuodostuma.

Mitään uutta tietoa Porraskallioista ei siis tullut, mutta ainakin itselleni tuli yllätyksenä, että suojeltavan kallion pitäisi ilmeisesti ympäristönäkökulmasta katsoen olla nimenomaan luonnonmuodostuma.

Näillä näkymin Porraskallioiden läpi tulee tulevaisuudessa kulkemaan tunnelia pitkin uusi moottoritieliittymä. Toki ymmärrän ja hyväksyn, ettei lautakunta voi kaavalausunnossaan puuttua toisella kaava-alueella sijaitsevan kohteen kohtaloon. Olen myös ymmärtänyt, että kallioiden pitäisi säilyä tunnelista huolimatta päällisin puolin nykyisessä muodossaan. (Jää tietysti nähtäväksi, säilyvätkö…)

Porraskallioiden puolustaminen liittyy myös olennaisesti Lahdenväylän kupeeseen tulevaan uuteen ostoskeskukseen, jota suuri osa asukkaista (itseni mukaan lukien) vastustaa lähipalveluiden heikentymisen sekä yksityisautoilun ja Pihlajamäen läpiajoliikenteen lisääntymisen pelossa. Valitettavasti vain ostoskeskuksen kaava on hyväksytty jo viime valtuustokaudella, joten siihen ei enää voi puuttua.

Mutta kuten sanottu, kaiken kaikkiaan Pihlajamäen suojelukaava on hieno ja odotettu asia!

Tänä kesänä Komteatteri esitti Suomenlinnassa Pohjantähti-näytelmää

Nyt kuitenkin kaupunkikuvaneuvottelukunta olisi halunnut museoihmisiin tukeutuen antaa katosrakennelmalle luvan vain viideksi vuodeksi ja luvan hakija, Suomenlinnan hoitokunta, tietenkin halusi luvan kymmeneksi vuodeksi koska investointi on kallis: n. 200.000 euroa.

Koko lautakunta oli yhtä mieltä kanssani siitä, että lupa on annettava kymmeneksi vuodeksi eikä katoksen purkamisajankohtaa syksyisin tarvitse luvassa määritellä, onhan hoitokunnankin intresseissä suojella kallista telttakangastaan. Kadunmiehen kanta ratkaisi asian ja esittelijä muutti esitystään. Hyvää teatterikesää 2007!

Muuten puhutti Punavuoreen tulevan automaattihotellin liikuntaesteisten huoneiden vähäonen määrä, lupahakemus jätettiin pöydälle, ja erään herttoniemeläisen asuintalon kulkuyhteys maanalaiseen autotalliin. Esteetön kulkuyhteys oli nimittäin esitetty hoidettavaksi naapuritalon rappukäytävän kautta.

Me kauppakassia kantaneet äidit, Kivistö ja minä, emme tätä ratkaisua oikein ymmärtäneet vaikka Könkkölälle se olisi kelvannut. Pöydälle jäi. Minä ajattelin ilkeästi, että tässä se taas nähdään, että Könkkölä vetoaa kyllä lastenvaunuja työnteleviin silloin kun se hänelle sopii, mutta todellisuudessa muut liikuntaesteiset kuin pyörätuoliväki eivät varsinaisesti kiinnosta häntä. Mutta sehän nyt on taas minun ikävä mielipiteeni ja tällaisten kommenttien esiintuominen on varmaan hyvän hallintotavan vastaista….

Etukäteen runsaasti julkisuudessakin puhuttanut lokkiongelma tosin kaikeksi onneksi sujui niin lautakunnan, virkamiesten kuin kokoukseen kutsuttujen asiantuntijoidenkin kesken hyvässä yhteisymmärryksessä. Täysin yksimielisesti päätettiin, että ennen mihinkään mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin ryhtymistä tehdään kunnollinen selvitys lokkien esiintymisestä ja käyttäytymisestä sekä ihmisen toiminnan vaikutuksesta niihin. Koska jo nyt on selvää, että lokkien ruokinta, ruuanlaitto torilla, roskaaminen sekä puutteellinen jätehuolto ovat ongelman perimmäiset syyt, niihin pureudutaan nykyistä hanakammin.

Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteisestä löytöeläinten hoitopalvelusta päättäminen olikin sitten ongelmallisempaa. Yliopistollinen eläinsairaala lopettaa palvelun lähiaikoina, kun sen viimeisetkin tilat muuttavat Hämeentieltä Viikkiin. Viikissä on varattuna uudet tilat, mutta itse löytöeläinten hoito oli päätetty kilpailuttaa vuonna 2003.

Kun kilpailutuksesta oli kerran päätetty jo vuosia aiemmin, kummastelin, miksi asia tuodaan päätettäväksi vasta nyt ja tällaisella aikataululla, että uuden palvelun pitäisi käytännössä olla toiminnassa jo kuukauden kuluttua(!). Ilmeisesti pitkään oli vallinnut epäselvyyksiä Yliopistollisen eläinsairaalan halukkuudesta palvelun tuottamiseen jatkossakin, mikä oli viivästyttänyt asiaa.

Joka tapauksessa päätös oli hankala, koska tarjouskilpailuun oli nyt tullut vain yksi tarjous, joka lisäksi herätti joitakin epäilyksiä, mutta täytti kuitenkin tarjouspyynnön minimivaatimukset. Useampi asiantuntija on epäillyt nyt valitun löytöeläinpalvelun henkilökunnan riittävyyttä sekä kykyä hoitaa eläinmäärä, jonka on arvioitu olevan 60-85-kertainen palvelujen tuottajan aiempaan toimintaan verrattuna.

Lisäksi kyseenalaistan itse päätöksen yhtenä perusteluna esiintyneen väitteen siitä, että palvelua ei olisi tarkoituksenmukaista tuottaa kaupunkien omana työnä. Ensinnäkin olen yleisesti sitä mieltä, että tämäntapaiset pysyväluonteiset peruspalvelut tulisi pääsääntöisesti tuottaa kaupungin omana toimintana, ja toisekseen tässä tapauksessa löytyy hyvä esimerkki Turusta, jossa kaupunki hoitaa itse löytöeläimet. Löytöeläinpalveluissa muita varteenotettavia tahoja olisivat toki myös esim. aiemmin palvelua hoitanut eläinsairaala sekä eläinsuojeluyhdistykset, joilta ei valitettavasti tarjouksia tullut.

Huolimatta kokouksessa esitetyistä epäilyistä, ainoa tarjous siis hyväksyttiin. Olisin itse halunnut jättää asin pöydälle tarkempaa perehtymistä varten, sillä osa asiaan liittyvistä asiakirjoistakin oli nähtävissä vasta kokouksessa, eikä niitä näin ollen ehtinyt kunnolla käydä läpi. Tarvittaessa olisi kiireellisen aikataulun takia voinut vaikka järjestää ylimääräisen kokouksen. Tämä ei kuitenkaan kuulemma käynyt päinsä aiheuttamatta vakavia ongelmia katkottomalle palvelun jatkuvuudelle.

Nyt huolettaakin kovasti palvelun tulevaisuus, etenkin kun vastaavat kilpailuttamiset ovat viime aikoina aiheuttaneet paljon ongelmia. Tietenkin on mahdollista ja toivottavaa, että palvelu sujuukin kaikin tavoin moittettomasti, mutta kovin vahvoja takeita siitä ei mielestäni ole. Mietin, olisiko pitänyt jättää päätökseen eriävä mielipide. Toisaalta sekin olisi tuntunut kovin tekopyhältä, kun ei siihen hätään ollut esittää muitakaan vaihtoehtoja, joilla palvelun katkoton jatkuvuus olisi turvattu.

Toinenkin kokouksen ongelmakohta liittyi kilpailuttamiseen. Nimittäin käsittelyssämme olivat jo kolmatta kertaa Gagar Oy:n ja Posti Oyj:n ongelmat vanhusten ruokakuljetusten kylmäketjussa. Tällä kertaa kävi iloksemme ilmi, että helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetuksille on löytynyt ratkaisu, kunhan Postin hankkii n. 1000 kpl nyt koekäytössä olleita kylmälaatikoita. Tässä herää tietysti kysymys, kuinka paljon tällainen nostaa palvelun kustannuksia yritysten alunperin arvioimasta, ja huoli siitä, ettei lasku vain ole menossa ruokapalvelun asiakkaille korkeampina elintarvikkeiden hintoina.

Pakastekuljetuksissa on edelleen ollut ongelmia, mutta ne ovat esittelijän mukaan niin lieviä, etteivät ne muodosta terveyshaittaa tai vaikuta pakasteiden aistinvaraiseen laatuun. Voimassa oleva pakasteasetus ei siis ilmeisesti sovellu kovin hyvin tällaisten kuljetusten lämpötilojen valvontaan, joten esittelijän mukaan perusteita pakastekuljetusten kieltämiselle ei tässä tilanteessa ole, mutta asiasta päätettiin edelleen pyytää lausunto Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta.

Tässä jälkimmäisessä asiassakin olisin toivonut lisäperehtymisaikaa päätökselle, koska saimme vasta vähän ennen kokousta huomattavan määrän lisätietoa, johon olisi mielestäni pitänyt perehtyä tarkemmin. Taaskin oli kuitenkin ongelmana se, että asian jäädessä pöydälle, olisi jäänyt pöydälle myös yrityksiin kohdistuva kehotus parantaa edelleen toimintaa.

Ei siis liene ihme, että olo kokouksen jälkeen oli kovin turhautunut! En tiedä, ovatko syynä oma kokemattomuus ja tietämättömyys vai ongelmat asioiden valmistelussa ja kokouskäytännöissä. Varmaankin osaltaan sekä että. Ensin mainittuihin vedoten pitäisin kuitenkin erityisen tärkeänä, että asioiden pöytääminen lisätietojen hankkimiseksi olisi aina aikataulujen yms. puitteissa todellinen mahdollisuus. Muutenhan tätä lautakuntatyötä ei oikein voi edes pitää todellisena päätöksentekona, ja koko touhu alkaa vaikuttaa kovin turhalta. On kohtuutonta, että on käytännössä pakko tehdä huono päätös, jonka tekemistä vastustaa.

Toivoisinkin kovasti palautetta siitä, miten tällaisissa tilanteissa pystyisi jatkossa toimimaan paremmin, vai pystyisikö edes? Väkisin tulee mieleen sekin, että nämä mutkikkaimmat asiat ovat nyt liittyneet nimenomaan kilpailuttamisessa ilmenneisiin ongelmiin. Ovatko nämä siis vain tyypillisiä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun hinta on laatua tärkeämpi kriteeri, säännöt on laadittu sellaisiksi, että huonokin palvelun tarjoaja on valittava, jos se vain täyttää tietyt minimiehdot, ja ilmeneviin epäkohtiin puuttuminen päätöksenteossa on tehty sangen vaikeaksi? Tuntuu vähän, että päättäjänä pitäisi olla jokin kilpailulainsäädännön asiantuntija, jotta kummalliset päätökset eivät pääsisi liukastelemaan sormien läpi tuosta vain. Ainakin itse koen, että näissä kilpailuttamiseen liittyvissä päätöksissä on tullut vastaan sellainen raja, jonka ylittämiseen vaaditaan osaamista, jota itseltäni ei ainakaan tällä hetkellä löydy, enkä usko olevani ainoa.

• Käsiteltiin kaupunginvaltuustossa hyväksytty ponsi, jossa toivottiin tupakoinnin korvaushoitoon käytettävien nikotiinivalmisteiden myyntilupien nopeaa myöntämistä päivittäistavarakaupoille, joissa uusi lääkelaki on sallinut myynnin helmikuun alusta saakka. Lääkelaissa ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty, minkä kunnan toimielimen vastuulla myyntilupien myöntäminen on, ja kesti melkoisesti ennen kuin määrittelyyn vaadittavat valtuuston päätökset saatiin tehdyksi. Vasta nyt kesäkuussa lupia on päästy käsittelemään, ja hakemusten suuren määrän (336 kpl) takia käsittely saattaa kestää aikansa. Ympäristöjohtaja myönsi tilanteen kiusalliseksi, mutta sille ei näin jälkikäteen voi mitään.

• Löytöeläinten tilapäishoito on tähän saakka järjestetty Helsingin yliopiston eläinsairaalassa, jonka uusissa tiloissa Viikissä on myös varattu tilat tarkoitukseen. Jatkossa löytöeläintoiminta on tarkoitus järjestää ostopalveluna yhteistyössä Espoon ja Vantaan kanssa, minkä vuoksi tehtiin kaupunginhallitukselle ehdotus, jotta se esittäisi valtuustolle eläinsuojelulain mukaisia perusteita löytöeläimen omistajalta perittäviksi kustannuksiksi. Koska ostopalvelun yksityiskohdista tai hoitokustannuksista ei ollut tässä vaiheessa tarkempia tietoja, en osannut asiaan paria kysymystä lukuun ottamatta puuttua. Esitys kuitenkin tulee kaupunginhallituksen ja -valtuuston jälkeen vielä uudestaan lautakuntaan, ja sitä on mielestäni kaikissa näissä vaiheissa nyt seurattava tarkasti, jotta lopullinen muoto olisi siedettävä.

• Vuosaaressa toimivalle Oy Shell Ab:n huoltoasemalle ei enää myönnetty ympäristölupaa, joten sen on lopetettava toimintansa viimeistään vuonna 2009. Syynä on muuttunut ympäristölainsäädäntö sekä se, etteivät luvat enää ole luonteeltaan pysyviä. Kyseinen huoltoasema sijaitsee tärkeällä pohjavesialueella, ja määräaika aseman toiminnan lopettamiselle on asetettu siten, että pohjaveden pilaantumisen riski vältettäisiin. Kyseessä on varsin poikkeuksellinen päätös, sillä ympäristövalvontapäällikkö ei muistanut yhtään vastaavaa tapausta pitkältä uraltaan.

• Annettiin lausunto terveyslautakunnan esityksestä kaupungin tupakoinnin ehkäisy- ja vähentämisohjelmaksi. Pohjaesitys oli jo varsin kelvollinen, koska siinä toivottiin alkuperäistä esitystä muutettavaksi siten, ettei tupakanmyyntiä kiellettäisi kaikissa kaupungin omistamissa ja hallinnoimissa kiinteistöissä, eikä tupakointia saisi käyttää työhönottokriteerinä. Tupakointi työaikana tulisi olemaan kiellettyä, mutta kielto ei koskisi mm. työaikaan kuulumattomia taukoja.

Puhakan Sirpa (vas.) oli jättänyt terveyslautakunnassa esitykseen eriävän mielipiteen, koska päätökseen mennessä ei ehditty saada riittävän sitovaa vakuutusta siitä, ettei kielto rikkoisi työntekijöiden yhdenvertaisuutta; suurimmassa osassa työpaikkoja ruokatauot eivät kuulu työaikaan, kun taas toisissa ne kuuluvat. Koska yhdenvertaisuuden takaamiseksi ei nyt ympäristölautakunnan kokoukseenkaan mennessä ollut saatu kirjallista vahvistusta, tein muutosesityksen, jonka myötä ympäristölautakunta edellytti lausunnossaan yhdenvertaisuuden varmistamista. Esitys meni ongelmitta läpi, sillä esittelijä otti sen suoraan nimiinsä. Kokonaan toinen asia tietenkin on, miten tulevia kieltoja tullaan valvomaan. Vaikka lautakunta totesi tupakoimattomuuden sinänsä hyväksi tavoitteeksi, se myös muistutti valvonnan vaikeudesta etenkin ulkotöissä. Kuten jossain taannoisessa Hesarin jutussa joku kaupungin puistotyöntekijä tokaisi: “Tuskinpa ne mitään valvojia laittavat pensaisiin väijymään”…

• Ennen kokousta lautakunnalle esiteltiin Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n toimintaa ja esiteltiin tuoreita vedenlaadun tutkimuksia, jotka tulevat tarkempaan käsittelyyn ilmeisesti seuraavassa kokouksessa 4.7.

Ahneuden ylistys

Merikasarminkatu kakkoseen rakennettava porvaripönttö sai rakennusluvan, vaikka naapurit ja lautakunnassa vihreitten Mikko Itälahti ja minä yritimme panna kampoihin. Kysehän oli siitä, että alunperin rakennusoikeutta oli annettu niin paljon - poikkeuksen poikkeuksella meidän mielestämme - että Merikadettikoulun kasarmi piti purkaa alta pois, vaikka jos olisi pitäydytty pienemmässä pytingissä, olisi kaunis rakennus voitu säästää. Mutta minkäs grynderin ahneudelle teet jos sitä ruokkivat isot puolueet.

Self made man

Päivän luvaton rakentaminen -juttu oli selvää pässinlihaa: ilman lupaa ei saa rakentaa, mutta rakentajan perustelut olivat hauskoja. Siinä vedottiin muun kulttuuritoiminnan ohella siihen, että kohteena oleva mökki on vetänyt puoleensa lukuisia henkilöitä läheisen Työväen Pursiseuran ravintolasta. Mainittiin kirjelmässä jopa Saarikoski ja Arvo Turtiainen. Huumori ei auttanut, oli pakko määrätä luvattomat työt keskeytettäväksi.

Härregud, vatten i sänkan!

Päivän naapuririita on itseasiassa jatkunut jo vuosituhannen alusta. Siinä kisataan tonttien rajalla olevasta ojasta jossa - hyvänen aika sentään - on sateen jälkeen ja keväisin vettä. Mitenkään väheksymättä valittajan kärsimyksiä, en oikein jaksa uskoa ojan antavan aihetta 66:een liuskaan liitteitä ja järkyttävään työmäärään, jota tällaiset valitukset aiheuttavat. Sekin aika on sitten pois jostain muusta. Semminkin kun jutusta on jo kertaalleen tullut päätös Helsingin hallinto-oikeudesta. Mainistinko jo, että tämä oja on sen valituksen kohteena olevan naapurin puolella…?

Minä ehdotin, että vast’edes näille naapuripukareille lyödään virkailijan tiskin alta pöytään kori kossua ja kehotetaan juomaan se naapurin kanssa, ja palaamaan vasta sen jälkeen. Vakavasti ottaen olen sitä mieltä, että kaikille kunnallisille palvelutehtävissä oleville viranomaisille pitäisi antaa koulutusta erilaisten valittajien varalta. Yli puolet näistä riidoista saataisiin tyrehtymään jo alkuunsa jos niitä osattaisiin käsitellä ihmistieteiden näkökulmasta heti alussa. Sopivalla koulutuksella saatettaisiin säästää valtava määrä virkamiesten työtunteja. Ihan saman tekevää onko kyse riitelevistä ex-puolisoista, naapureista, parkki/ylinopeussakoista…

Ihastuneita huokauksia

Vuosaaren satamaan rakennetaan ABB:n teollisuusrakennus. Lautakunnan naisjäsenet huokasivat ihastuksesta, kun selvisi että julkisivu on lehtikuusta, Aaah! Sen sijaan lautakunnan miesjäsenten outo puusuhde tuli jälleen esiin, kun Seurasaaren huoltorakennuksen aidanseipäistä päästiin puhumaan.

Toveri Sumu piti tällä kerralla Savon lehtikatsauksen, mutta muuten pysyi Helsingin kiinteistökartalla.

Minä lähden kahdeksi kuukaudeksi Italiaan, varamieheni Jarmo Jääskeläinen edustaa vasureita kesän ajan rakennuslautakunnassa.

Hyvää kesää! Toivottaa närää aiheuttava ja pahamaineisen blogin pitäjä!

Rakennusvirastossa siirrytään nykyaikaan kun sinne on päätettu hankkia mikrofilmiskanneri. Tulevaisuudessa Helsingissä voidaan käsitellä rakennuslupa-asiat sähköisesti ja on upeaa, jos koko hieno ja ainutlaatuinen arkisto saadaan sähköiseen muotoon. Toki se jatkaa elämäänsä myös mikrofilmillä.

Helsingin hallinto-oikeus oli ymmärtänyt ylenmäärin rantaporvareita. Frykmanin juttuna tutuksi tullut laiton merentäyttö oli listalla ilmoitusasioissa. Lautakunnan määräämää uhkasakkoa oli alennettu kuudella tonnilla. Niinpä niin.

Kankareentiellä Jakomäessä jatketaan alueen kehittämistä. Nyt 1968 rakennettu 100 asuntoa käsittävä kerrostalo peruskorjataan teknisesti, sinne tulee myös 11 uutta asuntoa ja hissi. Nämä uudet asunnot tulevat olemaan ensimmäiset täysin esteettömät asunnot koko alueella. Kävin tutustumassa Jakomäen uudistamiseen jo ollessani Asuntolautakunnan puheenjohtaja. Alue on paljon mainettaan parempi!

Koroistentiellekin rakennetaan uusia kerrostaloja, minä jouduin pyytämään jääväämistäni esiaviollisen suhteen vuoksi. Ei minun olisi ollut pakko, laki ei nimittäin tunne seurustelusuhteita, mutta minusta on parempi olla tarkkana. Kyllähän minun intresseissäni on ihan selkeästi se, että tuleva asuinkumppanini pysyy työssään taloja suunnittelemassaa.

Ensi viikon kokouksessa otetaan kantaa mm. Tupakoinnin ehkäisy- ja vähentämisohjelmaan. Siitä nousi jo käryä, kun minä ja muutama muu emme oikein hyväksy ihmisten yksityisasioihin puuttumista ja Könkkölä tulkitsi nämä puheet tupakan puolustukseksi. Kukaan täyspäinen ihminen ei puolusta tupakkaa - vähiten ne, jotka ovat nikotiinikoukussa, mutta periaatteellisella tasolla nykyiset kieltämishankkeet ovat mielestäni väärän suuntaisia. Tiedättekö, että huolimatta kaikesta valistamisesta ja terveydenedistämishankkeista eivät tupakkaa vastustavat järjestöt osaa vastata vanhemmalle, mitä hänen pitäisi tehdä kun nuori kärähtää tupakoinnista?!? Sitä pitäisi miettiä.

Kokous sujui sukkelasti eikä toveri Sumukaan käynyt puheissaan Viherlaaksoa kauempana Helsingin ulkopuolella.