Tiistain 29.8. ympäristölautakunnan kokous oli taas erityisen hankala ja jopa turhauttava. Asiaa oli kertynyt harvinaisen paljon, minkä vuoksi puheenvuorojen käyttöä rajattiin tavallista enemmän, vaikka osa asioista olisi mielestäni etenkin viime tingassa saapuneiden lisätietojen takia kaivannut syvempää käsittelyä.

Etukäteen runsaasti julkisuudessakin puhuttanut lokkiongelma tosin kaikeksi onneksi sujui niin lautakunnan, virkamiesten kuin kokoukseen kutsuttujen asiantuntijoidenkin kesken hyvässä yhteisymmärryksessä. Täysin yksimielisesti päätettiin, että ennen mihinkään mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin ryhtymistä tehdään kunnollinen selvitys lokkien esiintymisestä ja käyttäytymisestä sekä ihmisen toiminnan vaikutuksesta niihin. Koska jo nyt on selvää, että lokkien ruokinta, ruuanlaitto torilla, roskaaminen sekä puutteellinen jätehuolto ovat ongelman perimmäiset syyt, niihin pureudutaan nykyistä hanakammin.

Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteisestä löytöeläinten hoitopalvelusta päättäminen olikin sitten ongelmallisempaa. Yliopistollinen eläinsairaala lopettaa palvelun lähiaikoina, kun sen viimeisetkin tilat muuttavat Hämeentieltä Viikkiin. Viikissä on varattuna uudet tilat, mutta itse löytöeläinten hoito oli päätetty kilpailuttaa vuonna 2003.

Kun kilpailutuksesta oli kerran päätetty jo vuosia aiemmin, kummastelin, miksi asia tuodaan päätettäväksi vasta nyt ja tällaisella aikataululla, että uuden palvelun pitäisi käytännössä olla toiminnassa jo kuukauden kuluttua(!). Ilmeisesti pitkään oli vallinnut epäselvyyksiä Yliopistollisen eläinsairaalan halukkuudesta palvelun tuottamiseen jatkossakin, mikä oli viivästyttänyt asiaa.

Joka tapauksessa päätös oli hankala, koska tarjouskilpailuun oli nyt tullut vain yksi tarjous, joka lisäksi herätti joitakin epäilyksiä, mutta täytti kuitenkin tarjouspyynnön minimivaatimukset. Useampi asiantuntija on epäillyt nyt valitun löytöeläinpalvelun henkilökunnan riittävyyttä sekä kykyä hoitaa eläinmäärä, jonka on arvioitu olevan 60-85-kertainen palvelujen tuottajan aiempaan toimintaan verrattuna.

Lisäksi kyseenalaistan itse päätöksen yhtenä perusteluna esiintyneen väitteen siitä, että palvelua ei olisi tarkoituksenmukaista tuottaa kaupunkien omana työnä. Ensinnäkin olen yleisesti sitä mieltä, että tämäntapaiset pysyväluonteiset peruspalvelut tulisi pääsääntöisesti tuottaa kaupungin omana toimintana, ja toisekseen tässä tapauksessa löytyy hyvä esimerkki Turusta, jossa kaupunki hoitaa itse löytöeläimet. Löytöeläinpalveluissa muita varteenotettavia tahoja olisivat toki myös esim. aiemmin palvelua hoitanut eläinsairaala sekä eläinsuojeluyhdistykset, joilta ei valitettavasti tarjouksia tullut.

Huolimatta kokouksessa esitetyistä epäilyistä, ainoa tarjous siis hyväksyttiin. Olisin itse halunnut jättää asin pöydälle tarkempaa perehtymistä varten, sillä osa asiaan liittyvistä asiakirjoistakin oli nähtävissä vasta kokouksessa, eikä niitä näin ollen ehtinyt kunnolla käydä läpi. Tarvittaessa olisi kiireellisen aikataulun takia voinut vaikka järjestää ylimääräisen kokouksen. Tämä ei kuitenkaan kuulemma käynyt päinsä aiheuttamatta vakavia ongelmia katkottomalle palvelun jatkuvuudelle.

Nyt huolettaakin kovasti palvelun tulevaisuus, etenkin kun vastaavat kilpailuttamiset ovat viime aikoina aiheuttaneet paljon ongelmia. Tietenkin on mahdollista ja toivottavaa, että palvelu sujuukin kaikin tavoin moittettomasti, mutta kovin vahvoja takeita siitä ei mielestäni ole. Mietin, olisiko pitänyt jättää päätökseen eriävä mielipide. Toisaalta sekin olisi tuntunut kovin tekopyhältä, kun ei siihen hätään ollut esittää muitakaan vaihtoehtoja, joilla palvelun katkoton jatkuvuus olisi turvattu.

Toinenkin kokouksen ongelmakohta liittyi kilpailuttamiseen. Nimittäin käsittelyssämme olivat jo kolmatta kertaa Gagar Oy:n ja Posti Oyj:n ongelmat vanhusten ruokakuljetusten kylmäketjussa. Tällä kertaa kävi iloksemme ilmi, että helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetuksille on löytynyt ratkaisu, kunhan Postin hankkii n. 1000 kpl nyt koekäytössä olleita kylmälaatikoita. Tässä herää tietysti kysymys, kuinka paljon tällainen nostaa palvelun kustannuksia yritysten alunperin arvioimasta, ja huoli siitä, ettei lasku vain ole menossa ruokapalvelun asiakkaille korkeampina elintarvikkeiden hintoina.

Pakastekuljetuksissa on edelleen ollut ongelmia, mutta ne ovat esittelijän mukaan niin lieviä, etteivät ne muodosta terveyshaittaa tai vaikuta pakasteiden aistinvaraiseen laatuun. Voimassa oleva pakasteasetus ei siis ilmeisesti sovellu kovin hyvin tällaisten kuljetusten lämpötilojen valvontaan, joten esittelijän mukaan perusteita pakastekuljetusten kieltämiselle ei tässä tilanteessa ole, mutta asiasta päätettiin edelleen pyytää lausunto Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta.

Tässä jälkimmäisessä asiassakin olisin toivonut lisäperehtymisaikaa päätökselle, koska saimme vasta vähän ennen kokousta huomattavan määrän lisätietoa, johon olisi mielestäni pitänyt perehtyä tarkemmin. Taaskin oli kuitenkin ongelmana se, että asian jäädessä pöydälle, olisi jäänyt pöydälle myös yrityksiin kohdistuva kehotus parantaa edelleen toimintaa.

Ei siis liene ihme, että olo kokouksen jälkeen oli kovin turhautunut! En tiedä, ovatko syynä oma kokemattomuus ja tietämättömyys vai ongelmat asioiden valmistelussa ja kokouskäytännöissä. Varmaankin osaltaan sekä että. Ensin mainittuihin vedoten pitäisin kuitenkin erityisen tärkeänä, että asioiden pöytääminen lisätietojen hankkimiseksi olisi aina aikataulujen yms. puitteissa todellinen mahdollisuus. Muutenhan tätä lautakuntatyötä ei oikein voi edes pitää todellisena päätöksentekona, ja koko touhu alkaa vaikuttaa kovin turhalta. On kohtuutonta, että on käytännössä pakko tehdä huono päätös, jonka tekemistä vastustaa.

Toivoisinkin kovasti palautetta siitä, miten tällaisissa tilanteissa pystyisi jatkossa toimimaan paremmin, vai pystyisikö edes? Väkisin tulee mieleen sekin, että nämä mutkikkaimmat asiat ovat nyt liittyneet nimenomaan kilpailuttamisessa ilmenneisiin ongelmiin. Ovatko nämä siis vain tyypillisiä esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun hinta on laatua tärkeämpi kriteeri, säännöt on laadittu sellaisiksi, että huonokin palvelun tarjoaja on valittava, jos se vain täyttää tietyt minimiehdot, ja ilmeneviin epäkohtiin puuttuminen päätöksenteossa on tehty sangen vaikeaksi? Tuntuu vähän, että päättäjänä pitäisi olla jokin kilpailulainsäädännön asiantuntija, jotta kummalliset päätökset eivät pääsisi liukastelemaan sormien läpi tuosta vain. Ainakin itse koen, että näissä kilpailuttamiseen liittyvissä päätöksissä on tullut vastaan sellainen raja, jonka ylittämiseen vaaditaan osaamista, jota itseltäni ei ainakaan tällä hetkellä löydy, enkä usko olevani ainoa.